Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Musta-Pete matkalla

maanantai 24. marraskuuta 2014

Sommer In Berlin


Näin pimeänä marraskuun aikana tekee mieli muistella kesää. Ollaan vaimon kanssa oltu Berliinissä usein mutta vasta tänä vuonna päästiin kaupungissa kunnon kesäfiilikseen. Berliinihän on kaupunki jonne ei nimenomaisesti sään takia kannata suunnata – se kun on aikamoista arpapeliä. Kerran olimme siellä toukokuun viimeisenä viikonloppuna: satoi ja lämmintä hädintuskin 10 astetta – samaan aikaan kun Helsingin seudulla oli helteistä. Erään joulun alla istuimme Tegelin kentällä viisi tuntia (koneessa!) odottamassa kotiinpaluuta – lumisade oli sotkenut lentoliikenteen viime hetkellä. No, nyt olimme kaupungissa kesäkuussa ja viettämässä - aika monetta - hääpäiväämme.

Nyt sää oli kuin olikin kesäinen ja suorastaan ideaalinen suunnittelemallemme teemalle: Berliinin viheralueilla käyskentelylle ja oleskelulle.


Tiergarten






Tiergarten on Berliinin sydän ja keuhkot. Valtava puistoalue keskellä kaupunkia yhdistää pohjoisen ja etelän, idän ja lännen. Keskeisen sijaintinsa johdosta Tiergarten ei ehkä ole paras puisto rentoutumiseen, puiston kevyenliikenteen tiet kun ovat kaupunginosasta toiseen suhaavien pyöräilijöiden suosiossa. Berliinissä väitetäänkin olevan jatkuva sotatila kävelijöiden ja pyöräilijöiden välillä.




Saksalaisen ruokailun alku ja perusta on kunnollinen Früchstück. Berliinissä lähes kaikki kahvilat ja ravintolat ovat auki aamusta alkaen ja tarjoavat aamiaista yleensä hyvin edulliseen hintaan. Kuvassa allekirjoittanut Tiergartenissa sijaitsevassa Cafe Am Neuen Seessa. Noin kympillä saa paikasta aamiaisen, jota ei jaksa syödä loppuun.





Länsipuolella Tiergarten rajautuu Landwehrkanaliin ja sen ylittävältä sillallta (tässä kuvassa) heitettiin spartakistikapinallisten surmattu johtaja Rosa Luxemburg kanavaan v. 1919.



Viktoriapark



Kreuzbergin kaupunginosassa sijaitseva Viktoriapuisto on kompakti ja viehättävä viheralue. Puistoa halkoo yllänäkyvä vesiputous ja sen yläpuolella Ristivuorella – jonka mukaan koko kaupunginosa on nimetty – on  Preussin Napoleonin joukkoja vastaan käymien sotien muistomerkki. Ja alla näkymä Ristivuorelta alas Viktoriaparkiin ja kaupungille.




Puisto ei olisi puisto ellei siellä olisi kesällä Biergarten. Tällä Viktoriaparkissa sijaitsevalla Biergartenilla on kovin raamatullinen nimi.


Olutta ja Brezeliä, Meine Frau. Prost!



Lietzensee ja Wannsee



Lietzensee on Charlottenburgilaisten oma järvi. Ihan nätti paikka sekin.  Mutta ei siellä sen kauempaa. Kesällä pitää päästä uimaan ja sitä varten suunnattiin uimarannalle.



Wannsee -järven rannalla sijaitsee Euroopan suurin järviuimala. Yli kilometrin pituisesta hiekkarannasta on saksalaiseen tapaan osa erotettu nudisteja varten. Ujoina suomalaisina me olimme sillä toisella puolella. Wannseen uimalaitos on yksi BBB:n (=Berliner Bäder) ylläpitämistä uima-alueista. Suomalaisesta ajatus maksullisesta uimarannasta saattaa tuntua omituiselta, mutta Wannseella kuten muutamilla muillakin järviuimaloilla on toisaalta vastaavanlaiset kaupungin ylläpitämät fasiliteetit kuin uimahalleillakin.



Aika pitkälle sain muuten kahlata ennen kuin vesi oli sen verta syvää että uimaan pystyi.
Wannseen uimarannalle pääsee kätevästi S-Bahnilla, mutta ei kannata jäädä pois Wannseen juna-asemalla vaan sitä edeltävällä Nikolasseen asemalla, josta on rantaan huomattavasti lyhyempi kävelymatka. Matkaa asemalta rantaan on noin kilometri mutta sitä pidentää juna-aseman ja uimarannan välissä sijaitseva Biergarten. Olutta ja bratwurstia myydään toki uimarannallakin, kuinkas muutenkaan.

Wannseelle menevässä S-Bahnissa huomaa konkreettisesti miten vihreä kaupunki Berliini on. Grunewaldin ja Nikolasseen asemien väli tuntuu kestävän ikuisuuden ja se väli on pelkkää metsää. Jos esim. Suomen toiseksi suurimman kaupungin, Espoon maalaismaisuutta on toisinaan ihmetelty, niin kovin urbaani ei läheskään kaikilta osin ole 3,5 miljoonan asukkaan Berliinikään.

lauantai 22. marraskuuta 2014

Union für's Leben


Vaikka pidän itseäni henkisesti Wessinä tunnen suurempaa sympatiaa idän Union Berliniä (koko nimi 1. Fußballclub Union Berlin e. V.) kuin Länsi-Berliinin Hertha BSC:ta kohtaan. Ei minulla sinänsä ole mitään jälkimmäistäkään vastaan, Hertha nyt vain on Unioniin verrattuna vähän HMV eli hajuton, mauton ja väritön.

Union on noussut eräänlaiseen kulttimaineeseen nimenomaan DDR-taustansa takia. Noilta ajoilta juontuu, että Unionfanit pitävät edelleen vihollisenaan - eivät Herthaa - vaan BFC Dynamo Berliniä. Dynamo oli DDR:n aikana kyttäysorganisaatio STASI:n seura ja valtiokoneiston lemmikki, joka, yllätys yllätys, hallitsi Itä-Saksan pääsarjaa mennen tullen. Tuosta Dynamo/Union -vihanpidosta seurasi, että Union Berlin nousi myös tietynlaiseksi protestijoukkueeksi: sitä kannattivat ne jotka käyttäytyivät muillakin tavoin vallitsevan järjestelmän kannalta epäsovinnaisesti.

Union pelaa kotiottelunsa Stadion An der Alten Förstereilla, joka rakennettiin 1920-luvulla. Stadion oli pahasti rapistunut ja vaati perusteellisen remontin jotta Union saattoi nousta 2.Bundesliigaan. Seuralla ei riittänyt rahaa stadionin uudistamiseen, joten sen kannattajat toteuttivat kunnostuksen talkootyönä. Alten Försterei on todella tiivistunnelmainen stadion, ei vähiten sen takia että jopa noin 70 prosenttia stadionin katsomotilasta on seisomakatsomopaikkoja.

Kuvassa blogin pitäjä ja muovituopillinen Berliner Klindliä. Olutta myydään stadionilla saksalaiseen tapaan myös katsomoon. Pantilliseen tuoppiin saa täytettä olutsäiliö selässään katsomossa kuljeskelevilta myyjiltä. Yhden futismatsin läpivieminen vaatii Saksassa suuret määrät olutta. Siitä huolimatta örveltämiseen ei juurikaan törmää. Saksa on kulttuurimaa mitä olueen ja sen juomiseen tulee. Toki ns. korkean riskin otteluissa, joita Unionin kohdalla ovat ottelut muita entisen DDR:n joukkueita (lähinnä Dresdeniä ja Leipzigiä) vastaan on huomioitu oluenmyynnissä siten, että stadionilla on tarjolla vain laimeampaa, kakkosoluen vahvuista juomaa.


Union Berlinistä ja ennen kaikkea seuran kannattajista on vast`ikään tehty tämän tekstin otsikon niminen dokumenttielokuva jonka traileri näyttää tältä. Dokumentti on pyörinyt leffateattereissa ja on vast`ikään tullut myyntiin myös kaupoissa. Seuran hymni on Nina Hagenin mahtipontinen Eisern Union joka yhteislauluna Alten Förstereilla ei taatusti jätä ketään kylmäksi.



Unionin kotistadion An der Alten Försterei sijaitsee Köpenickin kaupunginosassa noin puolen tunnin juna- eli S-Bahn-matkan päässä Zoologisches Gartenilta. Mikäli käy Unionin pelissä suosittelen ehdottomasti tutustumista Köpenickin vanhaan kaupunkiin ennen tai jälkeen pelin. Köpenick on ollut joskus oma kaupunki ja se on iältään vanhempi kuin varsinainen Berliini. Esimerkiksi lauantaina hyvä kombo on suunnata aamiaisbrunssille Cafe Köpenickiin ennen matsia. Siellä voi esimerkiksi käydä tutustumassa Hohenzollernien 1600-luvulla rakenuttamaan Köpenickin linnaan Ylläpuolella olevan kuvan rakennus on Altstadt Köpenickissä sijaitseva raatihuone.

Vasemmalla Köpenickin S-Bahn -asema. Matsin jälkeen ei kannata pitää mitään kiirettä junaan sillä sinne hoidetaan kohtalaisen kokoisen mellakkapoliisiarmeijan saattelemana ensin vieraskannattajat. Näin ainakin silloin kun olen itse ollut paikalla. Ja mihinkäs sieltä kiirehtimään. Unionhenkisiä jatkopaikkoja piisaa.

perjantai 21. marraskuuta 2014

Täältä tullaan

Tämä ei ole ensimmäinen blogini. Aiempi kirjoittelu jäi kun siitä tuli pakkopullaa. Nyt aloitan puhtaalta pöydältä ja tietyillä teemoilla jotka ovat minulle läheisiä: Matkailu ja urheilu. Minua siis motivoi se että kirjoitan vain aiheista joihin suhtaudun intohimolla. Tämä toki sanelee myös kirjoitustahtiani. Kirjoittelen silloin kun elämässäni tapahtuu tässä kontekstissa kirjoittamisen arvoisia asioita. Alkuun toki muistelen menneitä useankin vuoden takaa.

Minulle esimerkiksi futismatsit ulkomailla eivät ole vain yksittäisiä ottelutapahtumia. Haluan paneutua paikkakunnan ja seuran taustoihin, rakentaa niiden ympärille tarinaa. Samalla tavalla suhtaudun myös vaikkapa kaupunginosiin ravintoloineen, rakennuksineen ja ihmisineen. Seurahymni stadionilla ennen Bundesliigaottelua tai tuopillinen perinteikkäässä berliiniläisessä Kneipessa ovat kaikkine kyseiseen ympäristöön liittyvine tarinoineen minulle elämyksellisiä hetkiä. Näitä hetkiä haluan tällä blogilla jakaa muillekin.