Sommer In Berlin

Näin pimeänä marraskuun aikana tekee mieli muistella kesää. Ollaan vaimon kanssa oltu Berliinissä usein mutta vasta tänä vuonna päästiin kaupungissa kunnon kesäfiilikseen. Berliinihän on kaupunki jonne ei nimenomaisesti sään takia kannata suunnata – se kun on aikamoista arpapeliä. Kerran olimme siellä toukokuun viimeisenä viikonloppuna: satoi ja lämmintä hädintuskin 10 astetta – samaan aikaan kun Helsingin seudulla oli helteistä. Erään joulun alla istuimme Tegelin kentällä viisi tuntia (koneessa!) odottamassa kotiinpaluuta – lumisade oli sotkenut lentoliikenteen viime hetkellä. No, nyt olimme kaupungissa kesäkuussa ja viettämässä - aika monetta - hääpäiväämme.

Nyt sää oli kuin olikin kesäinen ja suorastaan ideaalinen suunnittelemallemme teemalle: Berliinin viheralueilla käyskentelylle ja oleskelulle.


Tiergarten

Tiergarten on Berliinin sydän ja keuhkot. Valtava puistoalue keskellä kaupunkia yhdistää pohjoisen ja etelän, idän ja lännen. Keskeisen sijaintinsa johdosta Tiergarten ei ehkä ole paras puisto rentoutumiseen, puiston kevyenliikenteen tiet kun ovat kaupunginosasta toiseen suhaavien pyöräilijöiden suosiossa. Berliinissä väitetäänkin olevan jatkuva sotatila kävelijöiden ja pyöräilijöiden välillä.

Saksalaisen ruokailun alku ja perusta on kunnollinen Früchstück. Berliinissä lähes kaikki kahvilat ja ravintolat ovat auki aamusta alkaen ja tarjoavat aamiaista yleensä hyvin edulliseen hintaan. Kuvassa allekirjoittanut Tiergartenissa sijaitsevassa Cafe Am Neuen Seessa. Noin kympillä saa paikasta aamiaisen, jota ei jaksa syödä loppuun.

Länsipuolella Tiergarten rajautuu Landwehrkanaliin ja sen ylittävältä sillallta (tässä kuvassa) heitettiin spartakistikapinallisten surmattu johtaja Rosa Luxemburg kanavaan v. 1919.



Viktoriapark

Kreuzbergin kaupunginosassa sijaitseva Viktoriapuisto on kompakti ja viehättävä viheralue. Puistoa halkoo yllänäkyvä vesiputous ja sen yläpuolella Ristivuorella – jonka mukaan koko kaupunginosa on nimetty – on  Preussin Napoleonin joukkoja vastaan käymien sotien muistomerkki. Ja alla näkymä Ristivuorelta alas Viktoriaparkiin ja kaupungille.

Puisto ei olisi puisto ellei siellä olisi kesällä Biergarten. Tällä Viktoriaparkissa sijaitsevalla Biergartenilla on kovin raamatullinen nimi.

Olutta ja Brezeliä, Meine Frau. Prost!



Lietzensee ja Wannsee

Lietzensee on Charlottenburgilaisten oma järvi. Ihan nätti paikka sekin.  Mutta ei siellä sen kauempaa. Kesällä pitää päästä uimaan ja sitä varten suunnattiin uimarannalle.

Wannsee -järven rannalla sijaitsee Euroopan suurin järviuimala. Yli kilometrin pituisesta hiekkarannasta on saksalaiseen tapaan osa erotettu nudisteja varten. Ujoina suomalaisina me olimme sillä toisella puolella. Wannseen uimalaitos on yksi BBB:n (=Berliner Bäder) ylläpitämistä uima-alueista. Suomalaisesta ajatus maksullisesta uimarannasta saattaa tuntua omituiselta, mutta Wannseella kuten muutamilla muillakin järviuimaloilla on toisaalta vastaavanlaiset kaupungin ylläpitämät fasiliteetit kuin uimahalleillakin.

Aika pitkälle sain muuten kahlata ennen kuin vesi oli sen verta syvää että uimaan pystyi.
Wannseen uimarannalle pääsee kätevästi S-Bahnilla, mutta ei kannata jäädä pois Wannseen juna-asemalla vaan sitä edeltävällä Nikolasseen asemalla, josta on rantaan huomattavasti lyhyempi kävelymatka. Matkaa asemalta rantaan on noin kilometri mutta sitä pidentää juna-aseman ja uimarannan välissä sijaitseva Biergarten. Olutta ja bratwurstia myydään toki uimarannallakin, kuinkas muutenkaan.

Wannseelle menevässä S-Bahnissa huomaa konkreettisesti miten vihreä kaupunki Berliini on. Grunewaldin ja Nikolasseen asemien väli tuntuu kestävän ikuisuuden ja se väli on pelkkää metsää. Jos esim. Suomen toiseksi suurimman kaupungin, Espoon maalaismaisuutta on toisinaan ihmetelty, niin kovin urbaani ei läheskään kaikilta osin ole 3,5 miljoonan asukkaan Berliinikään.