Perinteinen kevään kaupunkilomamme suuntautui tällä kertaa Katalonian pääkaupunkiin Barcelonaan. Esittelen tässä matkarapossa kokemuksiamme reissusta alueittain: El Raval, Barri Gothic ja La Ribera. Jugendtyylinen Eixample sekä etelärinteen Montjuic käydään läpi toisessa postauksessa.
Aiempi postaukseni oli omistettu kokonaan RCD Espanyolin La ligamatsille joka pelattiin Cornella de Llobregatissa.
|
Mahtipontinen Plaza de Espana. Kuva otettu entisen härkätaisteluareenan, nykyisen kauppakeskuksen Las Arenasin kattoterassilta. |
Barcelonasta yleisesti totean alkuun, että fiilikseni ennen matkaa olivat kaupungin suhteen aika ristiriitaiset. Toisaalta olin innoissani varsinkin upeasta arkkitehtuurista ja toki huippufutiksesta, toisaalta minua arvelutti Barcelonan maine varkaiden paratiisina. Minulla oli (on) myös poliittisluontoista nihkeyttä sillä en lämpene Katalonian separatistisille tavoitteille. Minusta kehittyneen länsimaan hajottaminen olisi sulaa hulluutta
Meitä ei kuitenkaan "käännetty" enkä muutenkaan tuntenut oloani turvattomaksi. Poliiseja partioi kaduilla runsaslukuisesti ja varsinkin futismatsiin mennessä hämmästelin sikäläisten lainvalvojien raskasta varustusta (konepistoolit!) - liekö liittynyt Euroopan suurkaupungeissa kasvaneen terroriuhan nostattamaan valmiuteen? Köyhyyttä kaduilla kyllä oli ikävän paljon: kerjäläisiä ja syvennyksiin majoittuneita kodittomia.
Mitä itsenäisyyskysymykseen tulee, niin kansa on melko lailla jakautunut kahtia. Kaikkialla näki talojen parvekkeilla sekä Katalonian että Espanjan lippuja ikään kuin mittelönä itsenäisyysmielisten ja yhtenäisen Espanjan kannattajien voimasuhteista. Mielipidemittauksissahan Espanjan osana pysymisen kannattajat ovat olleet enemmistössä mutta viimeisimmissä vaaleissa irtautumista kannattaneet puolueet saivat vaalimatematiikan johdosta niukan enemmistön ja tavoittelevat irtautumista Espanjasta. Keskushallinto ei kuitenkaan suostu kysymyksestä edes neuvottelemaan. Oman mausteensa poliittiseen soppaan tuo vielä se, ettei Espanjaan ole vielä viisi kuukautta joulukuun parlamenttivaalien jälkeen onnistuttu muodostamaan hallitusta.
El Raval
Ramblan länsipuolella sijaitseva El Raval on Barcelonan Kreutzberg tai Kallio; monikulttuurinen, boheemi ja osin vähän kämänen kaupunginosa jonka kujilla sijaitsevien asuntojen parvekkeilta roikkuu Katalonian lippuja useammin kuivuvia pyykkejä. Raval on täynnä kahviloita ja baareja, joissa tunnelma on eläväistä ja hintataso usein alle puolet siitä mitä se on viereisellä La Ramblalla, Eixamplessa tai rantabulevardeilla. Ravalissa sanotaan olevan myös kujia joita on syytä välttää, mutta me kyllä liikuimme aivan huolettomasti. Toki yöaikaan emme liikkuneet missään; bilehile-elämä kun on taaksejäänyttä aikaa - sikäli kun minä sellaista olen koskaan oikein viettänytkään.
|
Maamerkki, jonka perusteella oli helppo löytää hotellillemme. Sijaitsi nimittäin tämän teatteritalon vieressä. Pensionaattimme oli edullinen ja askeettinen. Ajoi asiansa nukkumispaikkana, sijainti kun oli täydellinen. Herkkäuniselle joka ei osaa nukkua earit korvilla (itsehän pidän niitä aina ja joka paikassa) en majapaikkaa suosittelisi, koska kadun väki piti ulkona myöhään yöhön omia bileitään ja äänieristys oli hotellissa aivan olematon. |
|
Panimoravintola Moritz, vanhan tehdashallin tiloihin rakennettu turistirysän oloinen paikka. Paikan omaa - ihan ok makuista olutta ja hyvää ruokaa. |
|
Jaana ravintola Moritzin holvikäytävässä. |
|
Espanjalainen sokeripommiherkku - Chokolade Con Churros.
|
Neljän illan ja kolmen päivän reissullamme me päädyimme joka kerta syömään El Ravalin ravintoloihin. Tarjonta kun oli houkuttelevaa ja hintatason kohtuullisempaa kuin arvokkaammissa kaupunginosissa. Hyväksi todettu ruokarytmi oli: aamulla kahvilassa Cafe ja Boccadillos, iltapäivällä kiinni jonkin baarin Menu del Dia -tarjoukseen ja illan baarikierroksella tapaksia.
Menu de Dia sisältää alkukeiton tai salaatin, pääruuan (lihaa, kanaa tai kalaa) ruokajuomaksi oluen tai viini ja päälle kahvin. Hintaa ateriakokonaisuudelle tuli paikasta riippuen 8 - 13 euroa. Ilta mentiin sitten tapaksilla joista varaukseton suositus erityisesti paikallisille perunamunakkaille eli tortilloille.
Barri Gothic ja La Ribera
Keskustan alueen kaupunginosista toiseen kuljettaessa ei voi välttää kaupungin ja ehkä koko Euroopan kuuluisaa bulevardia, Las Ramblasia. Minä inhoan tungoksiin joutumista, mutta siitäkin huolimatta piti tuo katu kulkea pariin kertaa päästä päähän. Syömään tai juomaan ei Ramblasin ravintoloihin kannata pysähtyä, koska hinta-laatusuhde on heikko verrattuna muutaman sadan metrin päässä sivummalla sijaitseviin paikkoihin.
|
Ensimmäisenä päivänämme satoi minkä vuoksi Ramblasillakin oli suhteellisen hyvin tilaa kulkea. Tässä Barcelonalaissyntyisen Joan Miron teos kadulla. |
|
Kun turistien halutaan käyttävän rahansa saavat viimeisetkin periaatteet väistyä: Perivihollinen Real Madridin fanishoppi Barcelonan Ramblasin varrella. |
|
Ramblalta pääsee tälle holvikaarien ympäröivälle Placa Reialille, suihkulähteiden ja Gaudin suunnittelemien lyhtypylväiden koristamalle kunikaalliselle aukiolle. |
Pääkatu Ramblasin oikealla puolella on kaupungin vanhin alue; gootilaiskaupunginosa kirkkoineen ja keskiaikaisina palatseineen on Barcelonan sydän ja ydin. Sen kapeilla kujilla ja monumentaalisilla aukioilla saa kulutettua tunnin jos toisenkin ja välillä voi pistäytyä lasilliselle johonkin alueen lukuisista kuppiloista. Alue on luonnollisesti myös täynnä turistimyymälöitä, joista voi ostaa paitoja, jääkaappimagnetteja ja muuta turistikrääsää.
|
Holvikäytävä Barrio Gothicissa. |
|
Katedraalin pylväskäytävässä asustaa 13 hanhea. |
|
Katedraali; vanhankaupungin hallitsevin rakennus.
|
Barri Gothicin ja La Riberan eteläpuolelta voi poiketa ranta-alueelle, joka on luonteeltaan aivan toisenlaista. Rakennusarkkitehtuuri on uutta ja rantaa hallitsevat suuret risteilyalukset, huvipurret sekä äveriään väen muskeliveneet. Alla esimerkki niistä.
Me ohitimme ranta-alueen melko nopeasti ja palasimme Park de la Ciutadellan kautta takaisin La Ribeiran ja El Ravalin kaduille ja kujille. Puiston pohjoispuolelta tullaan Passeid de Luis Companys-nimiselle isolle bulevardille, jonka päässä on komea riemukaari Arc de Triomf.
|
Massiivinen Arc de Triomf. |
Arc de Triomfilta kuljimme lounaspaikan kautta hotellille viettämään Siestaa ennen illan Gaudi-kierrosta Eixamplen ruutukaavaan rakennetussa kaupunginosassa. Mutta se on seuraavan postauksen aihe.
Tunnisteet: Barcelona, Espanja, Katalonia, Matkailu