Sivu on muuttanut uuteen osoitteeseen

Musta-Pete matkalla

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Luostolla



Raporttia vaihteeksi kotimaasta. Vuokrasimme kesäloman ensimmäiselle viikolle mökin Luostolta, josta nyt tätä bloggausta raapustan. Luosto ja kesäkuun alku on erinomainen paikka ja aika jos haluaa keskittyä nauttimaan hienoista Lapin maisemista. Menoakin täällä on joihinkin vuodenaikoihin ilmeisesti tarjolla, koska alueelta löytyy kylpylä, useampia ravintoloita ja yökerhokin mutta tähän aikaan - kesäkauden alussa - paikka on niiden suhteen jokseenkin kuollut. Kävimme muuten yhtenä päivänä Hotelli Luostotunturin kylpylässä, jolloin olimme hotellin kesäkauden ensimmäiset ja kaksituntisen kylpemisemme ajan myös paikan ainoat asiakkaat. Tämä sopii minulle mainiosti: rauhaa ja upeita maisemia, urbaanimmat aktiviteetit sitten muulloin kaupunkilomilla.



 Luostotuntureiden ykköskohde on Ukko-Luosto, jonka korkeus on 514 metriä. Ukko-Luostolla sijaitsee kuvassa näkyvä ilmatieteen laitoksen säätutka. Kapusimme huipulle tunturin pohjoisrinnettä joka on isolta osin kivirakkaa. Karttaa tuijotellessa kannaattakin kiinnittää enemmän huomiota siihen merkittyihin maastonmuotoihin kuin etäisyyksiin. Parisataa metriä voi olla kivikkoisella tunturinrinteellä kohtalaisen pitkältä tuntuva matka.
Huipulla tuulee, joten lämpimästi on syytä pukeutua.

Taivallus palkitsee kulkijan upeilla näkymillä. Alla oleva kuva on Ukko-Luoston näköalapaikalta.


 Alastulo on huomattavasti nousua nopeampaa, ainakin jos käyttää reittiä joka on osin rakennettua portaikkoa. Tosin portaikkokin oli vielä meidän kulkupäivänä (1.6) osin lumen peitossa. Laskemiseksihan tuo luminen alue meni, kuinkas muutenkaan.








Alakuvassa näkyy yksi alueen lukuisista puroista. Tuntureilta laskeutuvissa puroissa käykin melkoinen virtaus. Ainakin näihin aikoihin kun vettä sataa usein ja lumetkin vielä sulavat,



Yhtenä päivänä poikkesimme Pyhätunturin puolella. Aluehan on kokonaisuutena Pyhä-Luoston kansallispuisto. Pyhän visiittimme aikana luonto näytti voimansa. Tuuli puhalsi sellaisella voimakkuudella että puitakin kaatuili reittimme varrella, kuten tämä tässä yläkuvassa. Ei ollut enää kovin turvallinen tunnelma ja kylmäkin tuli.

Vasen kuva: Lasketteluhissi kesäisessä maisemassa on muuten melkoisen aavemainen näky.










Pyhätunturin alueelta löytyy myös Revontulikappeli, jonka rakennusmateriaalina on käytetty paljon kelohonkaan kuten alueen muissakin rakennuksissa. Varsin idyllinen paikka hiljentymiseen.














Nämä kuvat ovat Kiimavaarasta jonne teimme patikkaretken yhtenä päivänä. Suota, lampia ja vaaraa joka on osin metsää, osin kivikkoa. Sivuhuomiona todettakoon että paritteluhalukkuus on ollut jopa hämmentävän yleinen innoittaja paikkojen nimeämiselle Lapissa. Tältäkin alueelta löytyy Kiimaselkä, Kiimavaara sekä makkaranpaistopaikkamme Kiimalaavu. Lisäksi löytyy erilaisia Rykimä -alkuisia nimiä (Rykimäkuru, Rykimäkero, Rykimävaara jne).

Rykimä -tarkoittaa suunnilleen samaa kuin kiima, mutta nimenomaan porojen toimintana.
Porojen kiima-ajasta käytetään nimitystä rykimä-aika. Mikäs siinä sinänsä, elämää ylläpitävä toimihan tuo parittelu on ja siinä mielessä mitä tärkein.